meidän kotona alkaa aamut aikaisin. miehet, joita en tunne nimeltä tulevat meille aamuisin omilla avaimillaan. taitavia miehiä- osaavat hajoittaa ja purkaa. rakentaa ja muokata. heidän tekosiaan on ihana pimeässä taskulampun kanssa käydä ihailemassa. vielä menee pariviikkoa reilusti. betonilattia vaatii aikansa kuivaa.
ensimmäistä kertaa tällaista. että vähän varoo olemasta omassa kodissaan. ei viitsi niin huutaa ja tänään vasta ekakerran soittelin pianoa ja lauloin. nolotti vähän, mutta oli pakottava tarve. kahvit keittäessään tuntuu, että pitäisikö kutsua. mutta miehillä ihan oma tahti. joka ilta ihmettelemme.
helle. eikö se koskaan lopu. kyllä se loppuu. palelee jo muutaman kuukauden päästä. mutta elämä jotenkin vain niin hetkittäistä. odotamme, että saisimme kokonaan kodin haltuumme. käymme paljon poissa. ei kokopäivää viitsi kotona olla. olohuonetta täyttää kasatut kaapit ja tiskiallas.
mutta ku tutut kyseli, millaista on tulossa. niin vähän tuokiokuvaa.
3 kommenttia:
:-)
Kivasti kerrot. Ilo lukea.
:) Mukavalta näyttää ja ihana lukea. Laura, jos haluatte ulkosaunoa, niin tervetuloa meille joku ilta. Ei kuitenkaan vielä tällä viikolla, kun meillä ristiäisjärjestelyt parhaimmillaan. Mutta ens viikosta.
ihanaa, että jotkut jaksavat lukea sekavia ajatuksiani. jotka yllättävät joskus itsenikin. saunaan kaipaa suihkuttoman mieli, jatkuvasti! :D
Lähetä kommentti