maanantai 24. lokakuuta 2011

keltainen kello laittaa minut pohtimaan


aika. se on sitten jännä asia. toisinaan se ei riitä. toisinaan se kuluu liian hitaasti. tekee odottamisesta yksitoikkoista ja tylsää. saa aikaan tunteen, että on ajan vanki. että se elämä jossain tuolla. aikojen päästä vasta. enkä voi sitä pysäyttää tähän. onnenkaan. että nautitaanpas tästä hetki ja annetaan tulevaisuuden haasteiden odottaa.



ja kaikilla meillä oma ajankäsityksemme. siitä puhuimme nuorten kanssa. kun työskentelimme. kaikilla tahoilla oma aikataulunsa. jonka mukaan pitäisi elää. teimme siitä taideteoksenkin. vanha hetekan pohja täynnä kelloja. osa toimi. kaikki muut eri ajoissa. alla kerrottiin, kenen kello. työn nimi oli "paljonko kello?". enkä aina tiennyt, mikä näytti oikeaa aikaa kuitenkaan.

neiti halusi kellon. keltaisen kellon. aamusta asti matkannut eskariin. ja vielä neljä vuotta pitäisi jaksaa tätä leikkiä leikkiä. kiire jo kouluun. tai vähintään viisivuotiaaksi. minne minä kiirehdin? mitä minä haluaisin saavuttaa nopeammin. enemmän aikaa taas itselleni ehkä. mutta miten hiljaisia olisivat huoneemme sitten. miten vähäsiä aamupusut. aamuhalit. aika menee eteenpäin. kaikella on aikansa. joka asialla auringon alla.

Ei kommentteja: