torstai 24. marraskuuta 2011

kynttilänä


minun siskoni. matkalla pohjoisemmasta tallinnaan. poikkesi yön luonani. on niitä muitaki. rakkaita. mutta minun siskoni. hän virkkasi minulle isoäidinneliön. niitä en itse osaa. vaikka montaa muuta olen ehtinyt kokeillakin. ja minun siskoni. hän jätti sen tänne lojumaan. muistoksi. kauniiksi muistoksi.


enkä halunnut sitä nukkeleikkien patalapuksi. halusin sen osaksi meidän tulevaa joulua. niinpä laitoin sen kynttilän ympärille. isot kynttilät palavat niin hitaasti, että se kyllä ehtii siinä viikkotolkulla olla. osana tämän pimeän ajan valoa. kaunistusta. 

minä pidän läheisteni jättämistä jäljistä arjessani. mummoni virkkaama päiväpeite. lapsillani isoisovanhempien nimiä. kuvia lapsuudesta. mieheni lapsuudesta. minun juureni eivät ole tässä maaperässä. minä tuon osan juuristani tänne. ja me. me kasvamme niistäkin.

Ei kommentteja: