valittaminen on pannassa. muutenkin elämä on sellainen maailmanpyörä. maisemat vilahtelevat. ja minua huimaa. en täysin pysy kärryillä siitä, mikä on totta. ja mikä on mielikuva. sillä sellainen on vauhti. vaikka niin monta hetkeä paikallaankin. lähestyvät tapahtumat. minun pitäisi ehtiä niin kovin paljon enemmän. ja silti nyt jos koskaan tarvitsin myös rauhoittumista. istahtamista alas.
me olemme nähneet paljon ihmisiä. se on meille tärkeää. minulle eritoten. sillä ihmisten seura saa minut elämään enemmän. minä niin nautin. etenkin menneenä viikonloppuna, kun talomme oli minun ja ystävieni käytössä. pikkuherra kävi vielä vierihoidossa yöaikaan, mutta muuten sain olla lapseton. hetken.
elossa olemme. kovastikin. ja niinkuin sanoin. pieniä, keltaisia hetkiä mahtuu jokaiseen päivään. talitintit, punatulkut, tikat ja närhet. niitä on mukava seurata. ruokailevat usein samaan aikaan kuin me. ja pakkasaamuina timantit välkehtivät kirsikkapuussa. ja laulut. ja naurut.
ja sadut. sitä susisatua ei saa sanoa illalla, kun se on niin pelottava. mutta kultakutreja. ja uutena tuli ruma ankanpoikanenkin. "siitä rumasta tuli isona ihan nätti." kai meistä kaikista tulee joskus aina jotain. nättiä. kun löydämme paikan, johon kuulumme. ja jossa onnistumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti