keskiviikko 19. tammikuuta 2011

mitäs me pipopäät


sitä kuvittelee, että keijukorva olis pikkutyttö. se oli sitten illalla virkkaamani liian lyhyt. turhaa sitä tässä säässä korvia palelluttaa. niinpäs jatkettiin vähän pipoa, ja jo on sopiva. piti ottaa oikein kuva meistä pipopäisistä. jospas niitä pääsisi pihallekin kokeilemaan, kun flunssa väistyy.

tänään saimme mieluisia vieraita. naapuri tuli pullakranssin kera. rotinoita. olipas niin ikiaikainen olo, siinä se meni puolenpäivän molemmin puolin kahvitellessa sekä lasten leikkejä seuraillessa. vaikka pikkuherra melkein 6vuotta oli niin pettynyt, kun huuliharppua ei löytynyt. onhan se ankeaa, kun muistaa lelut ja sitten ne on hukassa. käyvät vielä niin harvoin. pitäisiköhän tässä ruveta siivoilemaan vähän useammin.

nyt on herne taas nälkäinen. toiselle sen sijaan ei mene alas ku suklaa ja pikkuleivät. kuihtuvat nuo herkkupastat lautaselle. itsehän saan vetäistyä parikin annosta tosta vaan! mutta nyt taas huuto kutsuu. minua taidetaan tarvia enemmän toisaalla.

1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Se on paree virkata pipo sopivan kokoiseksi. Liian pienet pitsipipot kun on olleet vähän muotia meidän suvussa ;-)