ei sitten luettu lumiukkokirjaa. eikä tehty legoista mitään. vaan neiti vastasi "leivotaan. kakku." no ei se sitten auttanut muu, herkkusuu on helppo houkutella tuollaisiin ideoihin. sen verran kuitenkin pidin oman pääni, että en antanut keijukorvan rikkoa kananmunia. vaikka olisi halunnut. näki varmaan ystäviemme 5-vuotiaan auttavan minua lettutaikinan teossa. sinne meni taikinaan munat ja kuoret. ja pojan suusta tuli ihana kommentti "kaikkea voi sattua leipoessa".
ja siitä kakusta tuli ihan taivaallinen. nolo myöntää, mutta yli puolet on mennyt. ja olen kyllä vastuussa suurimmasta osasta. mutta koskaan ei ole suklaakakku ollut näin mehevä ja suloinen. sen antamalla energialla olen sitten virkannut kasan erivärisiä sieniä. kokeillut erilaisia tapoja saada paras mahdollinen malli. ehkä niistä tulee mobile. saas nähdä!
teetä on tänään kulunut kolmepannullista. sitä parasta, vihreää. pähkinäkrokanttista. ja viimeiseen kannulliseen laitettiin lisäksi tyrnihunajaa. kun pysyis nokka ja kurkku kunnossa aamuun saakka. yöt on aina vähän tukkoisia, vaikka päivällä on suhteellisen terve olo. mutta nyt kohti lauantaita vähitellen. hyvät viikonloput kaikille!
teetä on tänään kulunut kolmepannullista. sitä parasta, vihreää. pähkinäkrokanttista. ja viimeiseen kannulliseen laitettiin lisäksi tyrnihunajaa. kun pysyis nokka ja kurkku kunnossa aamuun saakka. yöt on aina vähän tukkoisia, vaikka päivällä on suhteellisen terve olo. mutta nyt kohti lauantaita vähitellen. hyvät viikonloput kaikille!
1 kommentti:
Virkattu Sienimobile kuulostaa sitten todella ihastuttavalta koristeelta versus kaupan tyylittömälle tai värittömälle nalleblingblongmobilelle.
Luomassa suloisia unikuvia satumetsän siimeksestä pienelle uineen vaipuvalle lapselle. Ja Oman äidin tekemänä, suloisia unia antamasssa!
Lähetä kommentti