maanantai 17. tammikuuta 2011

yösyöttöjä ja lounasvieraita


onpas ollut yö. jotenkin tuntui aamulla virkeältä, vaikka muistaakseni useampaan otteeseen yölläkin yritin olla virkeä. näin ihme unia. lentokone teki hätälaskun lapsuusnaapurin taloneteen. autoin kilttinä ihmisiä, joilla oli jäänyt reissu kesken. valehtelin päin naamaa, tai ainakin se ei ollut totta todellisuudessa, unessa ehkä. ja tuttia laitoin monen monta kertaa vauvelin suuhun ihan tässä todellisuudessa.

ja tämä päivä hujahti iltapäivään tups vaan. sain ystävän lapsien kera lounaalle. lounas sitten vähän vierähti ja paisteltiin lasten iloksi vielä sinisiä lättyjäkin! vaikkei käsitöitä ole ehtinyt tehdäkään, niistä ehdimme monta sanaa vaihtaa kuitenkin. suunnitella tulevia, kehuskella menneillä. ideoita, innostua ja puhua materiaaleista. miten mahtava, että moni ystäväni on niin taitava. saa itse oppia uutta, saada uusia ideoita, kehitellä ja kokeilla.

niinpäs sekä yöllä, että nyt päivätohinoissa on ollut tutti tarpeen. erityisesti yöllä olin onnellinen tuttiketjusta, vaalea tutti kun meinaa karata aina piiloon, eikä yösilmät niitä näe. nämä virkatut ovat kivoja etenkin pikkuvauvan kanssa. ei ole helmet painamassa jälkiä rintapieleen, vaikka väliin köllöttelisi mahallaankin. niin nopea, simppeli ja kaunis.

2 kommenttia:

poppo kirjoitti...

uskomattomia ideoita siulla! tykkään näistä. Ja suloinen kuva herneestä! :)
-lotta

Larppa Aliisa kirjoitti...

kiitos. pikkuverne on niin kovin suloinen. on se ihme, että tuollaisia lahjoja voi elämässään saada. vaikka tuohan sellainen työtäkin tullessan. kiva, jos työt miellyttää, toivottavasti ehtisin vähän isompiakin juttuja toteuttaa lähiaikoina.