keskiviikko 10. elokuuta 2011

kahavia!


tiedättehän pro to tyypit. eli prototyypit. ja prot tyypeille. tässä on yksi sellainen. siis, että tyypit pyytävät minulta jotain, mitä melkein olen tehnyt. ja sitten alan soveltaa. tai soheltaa. tai koheltaa.


tänään pääsin sen vuoksi sahaamaan reikäsahalla. poraamaan porakoneella. vetämään kuminauhaa- tai oikeastaan neulaa liian pieniksi poratuista rei´istä. tai johtuen siitä, että halusin vain pienet. että liikkuisi vähemmän. ja sitten neulan oli pakko olla iso kuitenkin.




se ei ole rumpu. se on pressopannun suojus. sellainen, joka käy samalla myös pannunalusesta. jolloin erillistä suojusta ei tarvitse. ja se teki tästä sen pron. sellaisen, mitä en ole ennen tehnyt. ja se vei minua hauskoihin seikkailuihin, kun ensin yritin laiskuuttani teettää puuosaa puusepällä. ja sain niin korkean tarjouksen, että ajoin kauppaan ja hain oman sahasarjan.


minua vähän jänskättää, kestääkö tämä pannumyssy molempien kriteereitäesittäneiden toiveet. kestääkö värit katsella jatkuvasti. vai virkkaanko vielä toisenvärisen iltapuhtina. yllättävän nopeasti tällaisen vääntää, sillä illalla lasten mentyä nukkumaan otin virkkuukoukun esiin!



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herra on sellainen että herra tykkää muiden antaa keksiä minkälainen sen pitää olla. Jos itse olisi värit saanut sanoa, niin toisen näköinen olisi tullut. Mutta paremman teki mestari itse kun sai värinsä laittaa. Nyt on hyvä

Larppa Aliisa kirjoitti...

niin. minäkin olisin tehnyt erivärisen jos asuisin lankakaupassa. mutta kun innostus iskee, pitää väliin suostua kotivärien vietäväksi!