sunnuntai 7. elokuuta 2011

syystuulella


elokuu jo. syksy minussa herättää iloa. mieleni täyttyy uusista, kauniimmista ajatuksista. kaikilla meillä vuodenaikamme. rakkautemme avaruuden asennoissa. ja minä olen onnistunut mieleni antamaan elokuun illoille. päivillekkin. aamut tarpeeksi raikkaita jo. loppukuusta voi aivastuttaakin. päivät lämpimiä, ja vaikka väliin pakahduttavan kuumia, illalla viimeistään helpottaa jo.

syksy kuvastaa sisäänpäinkääntymistä. lepoon rauhoittumista. varmistamistakin. huolehtimista siitä, että pärjää vaikeissakin olosuhteissa. ehkä minä kuitenkin olen enemmän sellainen. vaikka toisten kanssa ihana olla. antaa ja saada erivärejä. silti enimmäkseen yksinäinen hiihtäjä. ja siksi ehkä joskus vahvemmalta näytän. ku tällainen herkkä kuitenkin. ajatustenkuuntelija.

syksyisin minä nautin paljon teetä. nyt tyrni-goji-vihreätee. väliin se oli mantelikrokantti-kerma-vihreätee. inhosin vihreää, kunnes isosisko opetti lämpötilat. ei koskaan kiehuvaan veteen. minä nautin teestä. kynttilöistä. sellainen minä olen. 

ja joskus minä vertaan itseäni muihin. haluaisin olla enemmän. haluaisin osata samoja asioita tai olla jotenkin samanlaisempi. haluta samanlaisuutta. tyytyä joskus olemaan rivissä. sillä täällä minun planeetallani on joskus hyvin yksinäistä kuitenkin. syksyisin. kun kesän äänet ja tapahtumat taas hiljenevät. silloin minä kaipaan. ystävyyttä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista.
Ps Sain vielä tänä aamuna ajatella sinua lämpimän leivän muodossa :)