perjantai 7. lokakuuta 2011

myrsky repii puita

kangasvärisuora näytti syksyltä, joka kaartaa talveen ja jouluun

perjantaihin on päästy. ei sitä vauhdilta säästy. jos luonteensa mukaan elää! sellaista touhua ollut tämäkin viikko. että harmittaa jo sekin, että keskiviikkona sanoin keijukorvalle: "huomenna pidetään kotipäivä", johon tyttö: "vau!". enkä sitten saanut toteutettua kuitenkaan. ehkä huomenna. ehkä joskus.


pihalla taivas revennyt. ikkunat märkinä niin, ettei koskaan ennen tässä talossa. yöllä ihailin verhonraosta puita. kuutaivasta vasten ne heiluivat ja mietin, miten maa jaksaa. miten ilma jaksaa. miten maailma jaksaa kaiken tämän! kiireen ja touhun. täällä happi joka jossain muualla hetki sitten. 

elämässä kaikki vaihtaa paikkaa. ja arvaatko, kynttiläkippona on lipputangon nuppi. tanko kesällä oli laho ja kaadettiin. nuppi lensi. hakkasin sen tasapohjaiseksi vain. ei enää liputuksia. liekkejä vain!



nyt vasta tai jo. perjantai. alkuviikosta kun palasimme kotiin, lupasin että lasten vannallinen narua menee virkkuukoukun kautta tällä viikolla. ja enään tällainen nysäkasa jäljellä. ja nyt alkaa virkkausaika. saattaapas olla, että minä ylitän itseni. hassua. ku piti kirjoittaa tähän ilosta enemmänkin. ja alkoi ujostuttaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hei. olisi kiva tietää monenko ikäistä lasta teillä siellä on ja montako?
kivasti kirjoitat. tuntuu että kun osaat kirjoittaa niin hyvin, pystyt ikäänkuin kirjoittaa paljosta, mutta kuitenkaan kokonaan paljastamatta.
Päivi

larppa aliisa kirjoitti...

hei päivi!

meillä on helmikuussa 2009 syntynyt tyttö (neiti, keijukorva), eli mitäs se tulee 2v9kk ja marraskuussa 2010 syntynyt poika (pikku-ukko, herne) eli 10kk nyt.

eniten nää sanat on ehkä mielikuvia. hirveän vaikea kirjoittaa sellaisia konkreettisia asioita auki kokonaan. ku asiat sekoittuvat ja vaikuttavat toisiinsa! kiitos sanoistasi.