tiistai 5. huhtikuuta 2011

sainhan minä terassikahvini


jo oli aikakin. ehtiä kahville terassille. moni jo kohdatessani kysellyt. että joko on terassikahvit juotu. taisin niin niitä kaivata aikanaan. ja olenhan nytkin. mutta viikonloput on niin kiirettä aina. tai pilvistä. mutta tänään se toteutui. vaikka neiti sanoi "mennään syömään ravintolaan". mutta ei jaksattanut. niin hoksasin, että voihan ulkona syödä kotonakin. lämmittää eilistä sosekeittoa. niinpä terassin ovi on taas talven jäljiltä aukaistu.


ollut kyllä yhtä tohinaa koko päivä. aamusta sännättiin lounaalle. vaikka rauhallinen hetki sielläkin. aina ei kylässä ehdi rauhassa jutella. mutta nyt pikkuherra otti unet. ja keijukorva leikki ystävänsä kera. ehkä kuvittelin että tällaisuus säilyisi. sillä lähdimme jatkamaan päivää kangaskauppaan, kahvilaan ja kirpparille. nyt taas muistan, miltä tuntuu kun hiki valuu selkää pitkin. kuuma sekä itsellä että lapsilla. liian paljon katseltavaa. eikä tottelu ole lempilaji meidän perheessä.


nyt on autettu äiti kevättäkin. laatat melkein kokonaan näkyvissä. kun ruokailun jälkeen halusimme hetken viettää auringossa. ja pihalla on tyhmää olla, jos ei tee mitään. nyt on kaikilla  vaatteet kurassa tai vähintään kastuneet. kengätkin täynnä jäähilettä. näitä fiiliksiä sitä kaipaillaan parin kuukauden päästä, kun ei taas lämpöä pakoon pääse. taidan nyt repiä kankaita suikaleiksi. jätän marinoimatta kuitenkin. saa nähdä millaisia ideoita päässä hautuu!

2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Pikkuisen ihanaa! Mäkin odottanut terassikelejä, kahvittelua ja lueskelua auringon lämmössä. Tänään se olis onnistunut, mutta sainkin mukavaa seuraa, niin nautimme sisällä olosta. Mutta ehdottomasti heti terassille, kun sää seuraavan kerran sallii :)

Larppa Aliisa kirjoitti...

pikkuisen ihanaa, anne, että sinäkin nautit kevään tulosta, auringosta ja alkavasta terassiruokailukaudesta!