torstai 21. huhtikuuta 2011

taiteellista kaaosta


epämääräisiä tavaroita kertyy mitä ihmeellisempiin paikkoihin. vaikka juuri olisi saanut raivattua. (meillä ei koskaan siivota, meillä aina raivataan. niin sotkuinen olen minä ainakin.) niin, vaikka olisin juuri saanut raivattua. niin kohta taas kaikki pinnat täyttyy epämääräisestä sälästä. tavallaanhan tällainen on luovaa. tulee uusia keksintöjä, eikä tarvitse mielikuvitusta koskaan herätellä.


mutta joskus olisi ihana, että oppisi elämään siivommin. vaikka olenhan minä sitäkin ajatellut, että jos on pää solmussa. kaipaa ympärilleen siistiä ja järjestelmällistä enemmän. että kai sitä voisi olla onnellinen voidessaan elää sotkujen keskellä. voisi ajatella, että ainakin mieli ja ajatukset ovat hyvässä kunnossa!


nyt on pöydälle alkanut kerääntyä kirppiskamaa jo. minä vain taas teen kaiken kauneimman ja vaikeimman kautta. tärkeintä tietysti pussit, mihin pakkaa tavarat. kauniit hintalaput. luulen, etten kaikkia tavaroita ehdi kuitenkaan saada. miksi edes aloitin. ehkä tää on vain fiilistelyä ja kauppaunelmia kuitenkin. uusi pyykkinaru levitetään puutarhaan. siihen näytille myytävät mekot ja muut.


näissä kuvissa on kaiken sotkun lisäksi mahtavia värejä. ku tätä kaaosta aina vain rajaisi, voisi kai ajatella elämän olevan taidetta. epämääräisten pinojen olevan tarkalleen mietittyjä kollaseja. ja sille, joka haluaisi kuljettaa tai raivata ne pois. kuitti käteen. sillä tämä oli hyvin arvokas teos. näin minä ajattelen tästälähin ja suljen silmäni ja mieleni turhautumiselta.

3 kommenttia:

Leea kirjoitti...

Meillä tuo mies ei suostu tuohon elämän taiteeseen.. Se tahtoo aina siistiä, vaikka olenkin usein sanonut että oletko kuullut sitä juttua että jonka kirjoituspöytä on sekaisin, on pää samanlainen, mutta ajatteles sen päätä, jonka kirjoituspöytä on tyhjä..

Anne kirjoitti...

Hyvä ajatus Laura :D
Kaikessa sekavassakin on jotakin positiivista, värit on todella kauniit!
Hyvä idea laittaa narulle kirppistavaraa, saa hyvin ja houkuttelevasti esille :)

Larppa Aliisa kirjoitti...

en minä sotkuisuudesta nauti, muttei röykkiöiden alle saisi ilo piiloutua kuitenkaan. ihanalta tuntuu aina siivottu koti!