perjantai 15. huhtikuuta 2011

haaveilua ja haravointia


nyt on huhtikuu. huhtikuussa nenä alkaa vuotamaan. ja silti iloitsen nurmikon näkymisestä taas. mitä siitä, että kauan on kadut täynnä pölyä. ja hiekkaakin ja kiviä. ja sitten onkin jo kukkia kaikkialla. maalla se on vähän erilaista. aina vain lunta riittää kuitenkin. vaikka monta tuntia päivässä heitän lunta ja jäätä leveämmälle. että saisi auringon lämpö paremmin ylivallan.


ja jos haravoinkin vasta keväällä lehdet. syksyllä tuli lumet ja synnytys sitten myös. eikä mene kauaa niin on poikakin jo viisi kuukautta. niin pitkään ollut lunta. pidempäänkin. muistan miten sitä tihuutti vaakatasossa. kun mentiin synnyttämään lapsi maailmaan. laitettiin keijukorva yöunille. mummu tuli tänne. ja ennen aamua oli isä omassa sängyssään jo. kertomassa, että pikkuveli on syntynyt. tuntuu niin kauan aikaa sitten tapahtuneelta kaikki tämä.


minä virkkaan syksyllä. askartelen joulunalla. ja keväällä minä hakkaan vain lunta ja jäätä. unelmoin romanttisuudestakin. haaveilen leppoisista päivistä. mutta ei sellaisia taida elämääni kuulua. silloin kun työn touhut näkyvät kotona. silloin on minun kuitenkin parasta olla. kyllä minä silti toivon. että pian alkavana kesäkautena edes yhden päivän osaisin vain nauttia. kahvia ja uimavaatteita. piknikviltti ja koko perhe. hymy kasvoilla.

Ei kommentteja: