ikkunan taakse on tullut kevät. muutamassa päivässä aurinko on tehnyt ihmettä. sekä sisällä että ulkona. meissä ja luonnossa. antanut voimaa. antanut toivoa. antanut iloa. vielä pari päivää sitten kahlasimme pihatietä. loskaa ja vettä. jäätä ja kiviä. ja nyt on ihmeellistä katsoa, miten hiekkalaatikko löytyi lumien alta. kiikut heitetty väärälle paikalle lumien alkaessa. odottelee uutta paikkaa, että pääsisi keijukorva keinumaan..
eilinen loviisanreissi oli ihana. istua tyttärensä kanssa kahvilla. valkoiset pellavaliinat. rauhoittava musiikki. pieni rakas siinä villatakissa. muorin tekemässä. kuin kiiltokuva katsoa. kuin pallo seurata perässä. mutta ihana kuitenkin. saimme puhuttua muutakin, kuin että "juoppa nyt se pillimehu". keskusteltiin nallekarhuista ja ihmisistä. neiti arasti pyysi tarjottavansa: " saisinko valkoisen suklaan?"
ja tämä ihastuttava sammakkokuplapyssy on nyt arjessa muistuttamassa. sopii kuravaatteiden väriinkin! vaikka ääni olikin aluksi pelottava. nyt se tuo iloa kovasti. saippuavesi jo melkein kulunut ja vähän kaatunutkin.
minäkin sitten hain kaiken muun lisäksi vähän litukasta kahvia. iloinen ja mukava mieli. ja tänään ystäviä. melkein se aurinko on sulattanut minussakin väsymyksen ja itkun kokonaan. tervetuloa ilo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti