tänään sain aikaa ajatella. peilata ajatuksiani. sillä minusta tuntuu. että olen löytänyt uuden ystävän. sellaisen, joka ajattelee paljon. ja joka on yhtä aikaa hauras ja vahva. sellainen, jonka lähellä minun on hyvä olla. tänään sain aikaa keskustella. vaihtaa ajatuksia elämästä. puhua ja kuunnella. ja se teki minulle hyvää.
ja sitten minä ehdin miettiä paljon itseksenikin. olla ajatuksissani niinkuin sanotaan. vaikka tein siinä samalla muuta. ajoin autolla ja kuuntelin musiikkia, jossa linnut ja ukkoset. niitä minä kuuntelin paljon ennen. kuuntelutinkin. ja opetin ihmisiä löytämään ajatuksiaan. nyt tuntuu, että harvoin ehdin itsekään minnekään ajatusmatkoille. pitäisi varmaan enemmän kuitenkin.
täällä puut ovat korkeampia kuin lapsuudessani. niillä on enemmän aikaa kasvaa. ja kalliot. niitä olen oppinut näkemään vasta aikuisena. enkä päälle uskalla kiivetä. minun maisemani kuitenkin on pelto tai meri. että näkyy kauas. ei korkeusvaihteluja. sellainen on vapauttavaa. sellainen opettaa, ettei tarvitse piilotella itseään. ettei voi piilotella itseään. ja monta maisemaa olen ehtinyt kiertää. monta ihmistä tavata. kaikki heistä piirtäisivät niin erilaisen kuvan minusta. sillä elämäni on ollut värikäs. ja joka paikassa minä olen ehtinyt niin kovin paljon muuttua. juurtuminen on vielä oppimatta. sitä opettelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti