moniminä

joskus on päässä paljona asiota. niinkuin tänään. voisi kirjoittaa monista sävyistä. monista syistä. itselleen muistiin. taas elämätään lisää ymmärtääkseen. ja sekin tulee mieleen. kirja. toinen. missä puhutaan kirjoittamisesta. toisessa luovasta kirjoittamisesta. toisessa kirjallisuusterapiasta. minua hoitavat nämä tekstit. ja mietinkin, että monet olen päästänyt päiväkirjaani lukemaan.

voisin kertoa siitä. miten eilen pidin sylissäni peittoon käärittyä. alle vuorokauden ikäistä. suloista pientä tyttöä. niin kevytkin se oli. että tuskin peittoa painavampi. kumpa osaisin yhtä hellästi hoivata omiani. pitää pehmeään käärittynä. itseänikin. ei säälien. vaan hoivaten. silittäen myötäkarvaan. niinkuin se yksi tyttö. vuosiavuosia sitten. opetteli kanssani itsensä armahtamista. muistan monia hänen kuviaan myös.

ja sitäkin mietin. miten moottoriteillä saa ajaa. pilkkopimeässä. lujaa. kesärajoitukset jo. ja vasta puoliltaöin kotona. pimeä talo. täällä nukuttiin jo. ja minä olin ajatellut aikaa englannissa. miten paljon olikaan elämäni muuttunut. en oma itseni enää. suurimmaksi osaksi lähinnä äiti. toisten vinkkelistä. toisten tarpeista. ylinopeudessaki mietittävä. muita kyydissä jo. niin harvoin yksin enään.

puhuimme ystävien kanssa tilasta. millaista tilaa. kenelle ja milloin. joskus minusta tuntuu, että kaipaisin riippukeinua taas. riippukeinun syleilyä. tiukkaa otetta ympärillä. ja toisinaan etten itseeni mahdu enää. että liian täysi sisältä. tuhannet ajatukset jotka valvottavat. mietityttävät. ja tiedättehän, miten paljon isommin paukahtaa täyteenpuhallettu pallo. lysähtänyt vain sihisee hiljalleen loput ilmat pois. enkä tiedä kumpi olisi parempi kohtalo kuitenkaan.

lapset nukkuvat taas. minäkin otin unet. sillä yö jäi lyhyeksi kuitenkin. aamuyöstä heräsin huutoon. luulin, että se olisi unta. oma tyttäreni heräsi omaan painajaiseensa. äiti viereisessä huoneessa omissa painajaisissaan. menossa pelastamaan imeväisikäistä pyykkikoneesta. ei omaa kuitenkaan. mutta liian läheistä silti. poliisit ja viranomaiset. liian hidasta toimintaa. enkä tiedä, onko pyykkikoneen luukku kiinni. riittääkö vauvan happi.

ja sitten kuitenkin taas huomaa hymyilevänsä taas. sotkevansa värejä. maalaavansa isoille pinnalle isolla pensselillä. vieressä iloinen tyttö. vaikea olla mukava äiti. jos toinen päättää maalata varpaat mustaksi sillä aikaa kun käyn rauhoittamassa vauvaa uusille unille. paitapyykkiä samalla. ja nämä ihanat kuvat tässä. löytyy meidän kodista. sillä niin lähellä on kameranlinssi päässyt käymään. pikkutaiteilijan sormen kanssa.

ja sitäkin mietin. että kolme kuukautta olen elämääni avannut. kuvia meistä. mielikuvia meistä ennenkaikkea. vaikea kirjoittaa kauniisti. vaikea kirjoittaa totuutta. tällaisia arkoja sanoja vain. sanoja jotka tarvitsen arkihetkiini. niin monenvärisiä sanoja.