"vilpittömintä rakkautta on rakkaus ruokaan!", luin joskus jostakin. ja olen kyllä ahmattina sen monta kertaa todennut aikalailla osuvaksi lauseeksi. joskus tuntuu, että ruoan kautta on myös helppo tapa osoittaa rakkautta. laittaa vähän parempaa ruokaa, kun haluaa hemmotella perhettä. kun haluaa, että hetken pidempään viipyisimme yhtä aikaa pöydässä.
minä olen aivan unohtanut leipomisen. en muista, milloin viimeksi olisin mitään leiponut. kun en itse syö, niin en muista muitakaan. ja siksikin oli kiva pikkuherran päiväunien aikaan leipaista. toki idea ei ollut omani, keijukorva halusi leipoa suklaamuffineita. mukavasti kohosivat, vaikkemme käyttäneet edes sähkövatkainta. tuo meidän kikattava herra kun on niin kovin herkkäuninen. siellä ne nyt leikkii kahvilaa. kikattelevat.
1 kommentti:
nam, herkullisen nakoisia..vois vaikka kahvilla poiketa!
Lähetä kommentti