perjantai 18. helmikuuta 2011

elämän manuaali


halutakseen päästä hyvään lopputulokseen olisi kuulemma hyvä lukea ohjeet ennen aloittamista. näin minua opasti armas mieheni silloin, kun olin jo epäonnistunut. siinä vaiheessa itsellänikin oli jo sama idea. mutta kait se luonteeseeni kuuluu, että kokeillaan ensin -ryvetään sitten. elämälle kun ei ole manuaalia.


sillä monta päivää ollut tarkoituksena keijukorvan kanssa kokeilla tehdä suklaatikkareita. ja tänään sitten vihdoin saimme aikaseksi. tietty olis ollut monta päivää aikaa katsoa ohje. siis, että miten sen saa pois tästä muotista. jostakin sitten sen löysin puolivälissä irrottelua. pakkaseen hetkeksi!


ihan hyvältähän nuo maistui, vaikka 3/5 hajos irrotuksessa kokonaan ja vain kaksi pysyi melkein ehjänä käsittelyssä. "oppirahat pitää aina maksaa" on meidän äiti sanonut. pitää paikkansa tässäkin.


sitten innostuin niin ajatuskesta, että kun tätä lunta on tullut niin kovin vähän tänä talvena. niin kerta teimme lumihiutaletikkareitakin siksi, kun ei viikkoon ole satanut. lumihiutaleita melkein ikävä jo. ja meidän neitiä kutsuttiin vielä 2 vuotta sitten lumihiutaleeksi. ja se oli silloin mahassa vielä. eilinen oli niinkuin laskettu aika. 


niin päätin ottaa kuvan hesarin mainoksesta leikatusta ihanasta lumiukkorivistä. ja eikö ihanasti ikkunat heijastanu tauluun oman lisänsä. niin suloinen kuva. ajatus pätkii. pitäisi pakkaseen lähteä. laskenut pakkanen jo 20 astetta alemmas kuin aamulla. hassua. (ja mies sairaslomapäivällä kuitenkin vielä tänään, jospa se tauti nyt olis ohi....) suloista viikonloppua kaikille.

1 kommentti:

Lilli kirjoitti...

aika herkullisen näköisiä suklaatikkareita! Nam!