toisaalta oli teininä elämän helpoin aika. ajatteli kaikesta niin mustavalkoisesti. oli selkeä mielipide. jos ei oma, niin jonkun toisen. joka päivä uusia ystävyyssuhteita. suuria tunteita. itkua. raivoa. onnellisuutta. ja syvää rakkautta. mikään ei niin täyttä enään aikuistuttua. tulikin opittua se sana. sana nimeltään toisaalta.
sillä se sana myrkyttää ajatusta. sen avulla on helppo hyväksyä vaikeita asioita. sen avulla voi saada likaiseksi onnen. jos joku tuntuu tutulta, se erottaa. jos joku on vieras, se tekee tutuksi. enkä minä aina tiedä, mitä ajattelen.
eilen törmäsin maaliämpäriin. mies oli sen jättänyt tyhmään paikkaan. olin sen huomannut aiemminkin. eikä se silloin haitannut siinä. mutta kun törmäsin, niin tympäsi. se muuttui vääräksi paikaksi. ja kerta jalasta tuli verta ja se tavallaan oli miehen syy. niin sen piti hakea laastari. ja saada valitukset. ja minä sain mököttää. ja palkeenkieli rauhoittui siltikin äkkiä. aamulla otin laastarin jalasta. minua hymyilytti. sillä niin hassu vamma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti