keskiviikko 28. syyskuuta 2011

unikuvia


minä uneksin kauniista valosta. minä uneksin tuulesta, joka on lämmin. minä uneksin siitä, että kaikilla hyvä. että emme tunne kipua kukaan. onnea vain. minä uneksin, että kaikki kauneus löytää tiensä sinne, missä sen näkeminen on muuttunut erittäin vaikeaksi.


ja onhan se niinkin. että kehomme kyllä tietää mitä tarvitsee. jos vain kuuntelemme sitä. ja muistan ensimmäisen harjoitteluni psykiatrisella osastolla. kun nukahdin rentoutukseen. ja sen jälkeenkin joskus. ja sitten minä halusin istua ja seurata. loppuun asti. ja sen jälkeen monia kertoja rentotuksia pitäessäni olen huomannut saman. kehon tarpeen uneen. kun turva. ja lämmin. ja rentous vihdoinkin.


eilen pidin sylissäni pientä vauvaa. meillä ei koskaan niin pientä mahan ulkopuolella. ja se tuntui suurelta lahjalta. ystäväni perheelle. ja meille kaikille. ja vauvan katsomisessa on jotain niin rentouttavaa. että kun sain oman pikkumönkijäni rauhoittumaan tissille. niin nukahdin minäkin. eikä aamu tuntunut niin aamulta. heräämiseltä vain.

Ei kommentteja: