lasten piirustukset ovat kauniita. mutta ne täyttävät herkästi ensin kodin. ja sitten roskiksen. sellaisia me vain olemme. kuulakärkikynällä kelapaperin taakse piirretyt viivat eivät ole mielestämme säilyttämisen arvoisia. ja toisaalta se on helppo ymmärtää. varsinkin, jos piirtäjiä on monta. eikä niihin ole merkatty edes päivämäärää.
minä ratkasin asian sillä, että neiti sai pienenä oman piirustuskirjan. siis viivattoman muistikirjan. johon aina piirtää. ja näin säilyvät taideteokset. moniin niistä tulee kerroksellisuutta. ja niitä on hauska plärätä. vaikka päivämäärät ovat laittamatta. eikä lapsi tee järjestyksessä. niinkuin en minäkään muistikirjojani. mutta tässä ne säilyvät. ehkä teininä joskus niiden kuvien päälle runoja. en voi vielä tietää. arvailla vain.
mies meni äidillensä, että saisin leipaista pikaisesti sen, mitä eilen jäi tekemättä. ruokakin valmiina. tuntuu hassulta olla kotona yksin. täällä on jopa niin siistiä jo, että aamulla ensimmäisenä neiti marssi olohuoneeseen ja huudahti "onko täällä siivottu?". mitä siitä, vaikka vasta puolet kokonaan edustuskunnossa, kun kangasrullat on miehen huoneessa ja nauhat minunhuoneessani. näin vielä neidin huone ja meidän makkari ovat käytössä kuitenkin. nautinnollista sunnuntaita, te ja me kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti