enimmäkseen arkeahan se elo on. hirveä siivo. kaikki kesken. ja juuri kun luulee molempien nukkuvan yhtä aikaa. niin herne herää. illaksi onneksi käyttämään käsiä. jospas jotain syntyisi enemmänkin. aina ei hymyilytä. rohkaisuna tässä kuitenki. et mies on hymyilly ainaki ala-asteella ja että se kirjoitti mulle kerran muistutuksen:
"ole lempeä itsellesi" luki ystäväni peilissä. meillä se saisi lukea joka seinässä. miten paljon sotkua tuokaan 4 henkilöä. 27 lankarullaa. itsekseen liikkuvat tavarat. huh.
4 kommenttia:
Moi Laura!
Kyllä sotkua riittää aina välillä meilläkin, vaikka isot lapset ja kaks aikuista, joiden pitäisi osata siivota jälkensä :D
Toi tiski-motto on hyvä ja sotkutkin ovat myös elämän merkkejä.
Mäkin opin kaks hyvää mottoa, ku olin sairaana ja oli pakollisessa lepohoidossa:
1) so what (juuri niille sotkuille, joita en voinut sietää)
2) ole armollinen itsellesi (kun yl. on niin vaativa itselle).
Teet aivan ihania käsitöitä ja ne onneksi säilyy paremmin!
Mukavaa iltaa!
mä en koskaan saanu hymytyttöpatsasta.
Kyllä nyt naurattaa. Oli niin hauska teksti. Laitoin muuten mailia.
minä sain hymytyttöruusun.
Lähetä kommentti