perjantai 25. helmikuuta 2011

kevät koittaa, valo voittaa



juuri tällaisina päivinä ku kipu ja väsy on enempi läsnä ku ilo ja onni. juuri tällaisina päivinä tarvitaan unelmia ja asioita, joita odottaa. minä odotan kevään voittavan. että tulisi lämpö ja valo. että voisi istua illalla pihalla. virkata. etsiskellä pääsiäispupujen suklaakätköjä. nauttia naurusta. heiluttaa keinua. nähdä miten lasten jalat osuvat melkein pilviin saakka. 

keväsin lapsena oli ihana tehdä maahan liri. siis sellainen pieni puro, josta sulavan lumen vesi pääsi uusille teille. ja jonnekin suuntaan patoa "etpäs-nyt-menekään-siitä." silti aina kumpparinraosta meni vettä. märät sukat oli vaikeampi saada pois jaloista. joskus äiti oli paistanu rieskaa leivinuunissa. isot pinot pöydällä. samalla, jonka pintaan isompana poltin lasivuoan kuvan.

haluan päästää kevättä jo kotimme sisälle ja mieleeni. olisi ihana hakea jo vähän kevätkukkaa. oppia iloitsemaan. että näkisin tämän kammottavan väsymyksen läpi. tänään minut kutsuttiin viettämään helsinkipäivää ensiperjantaiksi. taidanpas ottaa kutsun vastaan!

3 kommenttia:

Yöttö kirjoitti...

Tulin vastavierailulle. Pidän tavastasi kirjoittaa, joten palaan pian. Onko sinulla kirkasvalolamppu? Auttaako? Olen miettinyt auttaisiko semmoinen tarpomaan näiden raskaiden talvien läpi, tai edes hieman keventäisi mielen synkkyyttä, jota koitan parhaani mukaan piilotella.

larppa aliisa kirjoitti...

kiitos vierailusta. tervetuloa useasti uudelleen <3 yksien päiväunien jälkeen jaksaa taas puoliviikkoa. :D

Anne kirjoitti...

Ihana kuva! Just tänään ajattelin, että odotan kevättä, jolloin tarkenee taas istua pihalla, kuunnella lintujen laulua, haistella kevättä ja lueskella lehtiä tai kirjoja :)
Helsinkipäivä kuulostaa mukavalta!