tiistai 15. maaliskuuta 2011

kevät


kevät on vivaldin kevät. että vedet virtaavat. että aurinko lämmittää. että enemmän liikettä kuin pysähtyneisyyttä. että linnut taas laulaa. vesi tippasee räystäältä. yö jäädyttää puihin timanttinsa kuitenkin.


kevät on katselemista taivaalle. pian palaavat linnut. puut ilman silmuja vielä. pajunkissat kyllä ovat kasvaneet ja pulskistuneet. ei lunta. ei lehtiä. aurinkosininen taivas. muistan miten kohta on aika, että puut saavat riippukeinunsa. kun taivasta ei enää näy. olen lehtivarjojen alla.


leikkimökkiin pääsee pian. kun kevät vihdoin enemmän koittaa. vielä lunta valtavasti. yli polvien ainakin. mutta kevätsiivo ja remontti odottavat. paljon värejä. nyt on jääneet kynttilät sytyttämättä. joulukranssi onneksi laitettiin ajoissa. kuka olisi taas arvannut näin lumista talvea.


auringossa on hyvä levätä. olla pihalla. miksi istuisin sisällä ja katsoisin likaisia ikkunoita. kevät paljastaa aina tekemättömät työt. tavallaan se on rasittavaa ja väsyttävääkin. keväällä meinaan monesti tehdä enemmän kuin jaksan. siksi kevääseen kuuluu myös alakulo ja väsy. vähän niinkuin lumimassa väsähtää auringosta. painuu kasaan. sellaisiakin päiviä minulla keväisin on. mutta pikkuherne on tietämätön millaisia keväät on. harjoittelee ensimmäistään.


mutta jos olenkin joskus allapäin. tiedän, että myös maa on taideteoksia täynnä. auringon sulattamia läikkiä. paunautumisen jälkeisiä jäämuotoja. keppejä. risuja. miljoonia havunneulasia. niistä voi oppia. niistä voi nauttia. siksi ei tule välttää alaspainuneita kasvojakaan. ne näkevät valon kyllä.

5 kommenttia:

Yöttö kirjoitti...

Haluaisin uudet ihanat kumpparit, olisi mukavampi tuijotella nuita varpaita. Ehkä sitten ensi vuonna, jos olisi asiat jo paremmin silloin. Olisi töitä ja rahaa.
Olisiko loppujen lopuksi silloin asiat sen paremmin? Nyt on nimittäin aikaa: aikaa itselle, aikaa perheelle, aikaa kodille.

larppa aliisa kirjoitti...

joskus se ilo on läsnä. vaikkei sitä näe. on niin helppo kaivata muuta. toivottavasti elosi täyttää ilo. joka päivä. edes hetkeksi.

Anne kirjoitti...

Ihanasti kirjoitit, kauniita sanoja ja ajatuksia, kevään tunnelmia, nautitaan niistä :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ku kirjottelet tännne blogiin, aika-ajoin käyn lueskelemassa, ja saan todella peilattua omia ajatuksiani. Toivoa on että itekkin piristyn vielä tästä pitkähköstä alavireisestä olotilastani! Pitäisi löytää niitä keinoja vaan enemmän omien ajatusten ja tunteiden purkamiseen.

Heli

larppa aliisa kirjoitti...

onneksi alavire aina jossain vaiheessa loppuu. se tekee elämästä toiveikasta. ja tavallaan elämän mielekkyys on juuri siinä. aina on edessä erilaista. ihmeteltävää.