jostakin noita pehmoleluja kertyy aina vain. ihaniahan ne ovat, muttei niillä kukaan leiki. kaapissa vievät ihan liikaa tilaa, eikä niitä sinne näe. aikani mietin pehmoleluhyllyä. sitten sen keksin. kattoon roikkumaan. lastenhuone tulee näin "matalammaksi". ja samalla niitä on ihana katsella.
niinpä mies laittoi koukut kattoon. niihin siimat laitoimme roikkumaan. siiman päähän verhokoukku. siitä ne voi ottaa leikkeihin ja vaihdella pehmoleluja. nauratti sekin. että neiti halusi heti leikkiä niillä, vaikkei normaalisti leiki. eli ovat nyt sitten vuorotellen katossa.
tänään jäi tutti pois. meillä oli enää yksi tutti. päätetty, että kun se menee hukkaan. niin sitten on tuttiaika ohi. minä fiksuna äitinä olin herkin korvin kuunnellut miten muissa taloissa on toimittu. leikattu ensin pieni pala pois, vähitellen niin paljon, ettei sitä enää voi oikein imeä. niinpä neidin nähden pamautin saksilla pienen palan pois. ei enää kelvannut ollenkaan. ja päiväunillekin mentiin melkein samassa ajassa, vaikka tuttiaika on nyt ohi.
3 kommenttia:
Voi tyttö tutti. On toi kyllä aika iso palanen.
aika saksikäsi oot kyllä ollut! en olis kelpuuttanu minäkään. hei, ihana tuo pehmoeläinkatto! niistä olis voinu tehä pehmolelumerenkin.
iikku: lattiapinta-ala vain tuuppaa täyttymään muutenkin. siksi kattoon!
Lähetä kommentti