keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

rakkauden kehystämä


joskus arjessa kiinnittää huomion. rojukasa ei ehkä olekaan rojukasa. vaan se voi olla kaunis. tai sitä voi katsella armeliaimmin silmin. hyväksyä elämän jäljet. oppia niistä ehkä. kehitellä uutta. ottaa arkeen iloa. kauan sitten ihastuin vihreään ja maalasin pari listanpätkää. jostain se löytyi. ja silkkinauha sattui olemaan käsien uloittuvilla. ja sitten se jäi naulaan hoitopöydän päälle. korut vain kertyivät suihkuun mennessä. aika väripilkku.


pitihän se testailla, miten pikkuherra suostuu kuvattavaksi kehyksissä. silmän ja käden yhteistyö on harjoitteluvaiheessa. ja pitkäjänteisyyttä riittää vain kikatteluun. kyllä meillä olikin iloinen vaipanvaihtotuokio. kun kehys pyöri ja hyöri. kolahti kasvoille. ja sitten ku tuo kulta näyttää niin lahjalta. nuo kehykset lahjapaketilta.


että miten voisi säästellä suukkoja. kun tällaisen lahjan on saanut. ja mitä arvokkaampi lahja. sitä enemmän haluaa pitää huolta. muistattehan, lapsenakin. uusi pyörä sai hyvät huollot ja oli aina lukossa. synttärilahjat pääsivät ylälaatikkoon. monilla se oli ainoa, jossa oli lukko. tällaisessa huoltoa tarvitsevassa arvokkaassa lahjassa on se ilo. että se tuntuu tärkeämmältä päivä päivältä. se ei ruostu. sitä ei jätetä koulun pihalle yksin yöksi. sitä ei halua piilottaa. elävissä rakkauden kehyksissä sitä haluaa katsella.


tilanteet vaihtuvat. arki kulkee soljuvasti hetkestä toiseen. niin paljon unohtuu. mutta niin paljon kertyy sydämeen. turvallisina unohdettuina muistoina. ja ne kantavat meitä. vievät läpi elämäntien. turvallisena, säilöttynä rakkautena.

3 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

onpas se ukko kasvanu! muistan muuten mitä leena piti yläasteella ylälaatikossa... kerran kävin kytiksellä, siellä oli lapinlahden lintujen levy! se on jääny mieleen.

larppa aliisa kirjoitti...

seittemän kiloa
tuo meille iloa. <3

Leea kirjoitti...

Niin ihanan värinen tuo kehys! Ja niin suloinen kaveri kehyksen takana :)