maanantai 5. syyskuuta 2011

salainen puutarha


minä vietin viikonlopun naisseurassa. pikku-ukko hurmuri oli mukanani myös. siksi tämä hiljaisuus. ja sen jälkeen karkasin unelmientoteuttamismatkalle. siis sellaiselle, minne mennään jännittyneenä ja palataan onnellisena. nyt on elo täydempää ainakin hetken. konkreettisesti ja kuvainnollisesti.


sillä nyt minulla on useita virkkuukoukkuja ihanissa karkkiväreissä. metallisia eikä mitään muovihömppää niinkuin ennen. ja minä aion oppia ompelemaan. kilometrikaupalla kangasta. hullu olo. hassu olo. ja ehkä joskus jotain muutakin. naurattaa.

3 kommenttia:

Leea kirjoitti...

:D on sulla ainakin koukkuja nyt!
Mitä kokoja nuo koukut on? Minä en mistään isoja metallisia koukkuja ole löytänyt, ja muoviset tahtoo mennä poikki kun kaakelilattialle monesti tippuu. Ihanan värisiäkin!
Onnea ompeluun!

larppa aliisa kirjoitti...

kuule vitosia on pitkästi toista sataa.. nelipuolosia ja nelosia vaan viitisenkymmentä kutakin:D

Anonyymi kirjoitti...

tuskin maltan odottaa paasevani sun karkkikauppaan :) terkkuja barcasta! taallakin voi vilasta sun blogia ohimennen.. ;D
t. Reeta