torstai 31. maaliskuuta 2011

jotain keltaista


minun ystäväni on kaunis. hänen sydämensä on täynnä hyväksyntää ja ymmärrystä. minun ystäväni on rohkea. eikä pelkää. minun ystäväni tietää, että vain elämässään onnistuneet ihmiset sallivat toistenkin onnistua. ja hän on totisesti onnea saanut kokea. niin paljon hän iloitsee kanssani. ja surut. ne kerrotaan. ja niitä ei tarvitse ratkaista heti. ne ratkeavat kyllä aikanaan. mutta ne voidaan jakaa kuitenkin. eikä niihin jäädä.


lupasinhan jotain keltaista antaa. ja sainkin. terassin pöydällä odotti illalla kotiinpalaajaa kukat. tämä minun kassini ei ole ehkä yhtä kaunis. mutta kestänee pidempään. miten te hoidatte narsissia, että se ei kasva ensin metrinmittaiseksi ja sitten kumarra kohti lattioita?!


tämä kassi on tehty remonttipuolelta löytyneestä ihanasta narukerästä. en voinut vastustaa kokeilla, mitä tästä syntyy. kympin koukulla tästä tuli kiva kesäkassi. mahtunee keijukorvalle pikkupyyhe ja uikkarit. tai minun vesipullo ja lompakko. sisälle meinasin ommella mustaa tai pinkkiä. sisälaukun. niin ei tipu pienetkään tavarat. mutta saas nyt nähdä. piristää kummasti kuitenkin. keltainen on kikatusväri.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Laura sua, kiitos..niisk..
Jotta narsissi kurottas ylös päin
eikä tähyäis lattiapintoja, niin kastele
vaan vähän, pikkuinen voimaannuttava liri
silloin tällöin:)

larppa aliisa kirjoitti...

taidan lirittää sen pihalla. kuulemma tarkenee jo. anoppi kertoi.

Anne kirjoitti...

Kaunis kassi, kerrassaan, oikein ihana ranta- tai uimahallikassinakin Keijukorvalle :)
Ja, mun narsisseilla samaa ongelmaa...

Mukavaa kevään aloitusta!