päivät sellaista tohellusta. ku aamusta asti vauhti päällä koko perheellä. mennään ja juostaan ja touhutaan. olen kyllä nauttinut. viikkoja jo helpompaa ollut tämä kaikki. ihan lahjalta tuntuu itsestäkin. että minäkin taas pystyn jotakin saamaan aikaan. ja jos minä olen kunnossa. minä pulppuan ideoita. ja kun muiden aika ei mene arjen pyörittämiseen, niin se tarkoittaa. että paljon tulee jälkeä. maalia. maalia. siivousta. pesua. jynssäystä. kaikkea mukavaa. kahvilareissujakin.
ja pihallaoloa. melkein aamusta yöhön. aina jos ei sada. lapset nauttineet kyllä hiekkalaatikollla. pikkuherra viipottaa pitkin niittyjä ja metsiä. oppinut juoksemaan. ja sai raukka kyllä totisesti kokemuksella oppia, ettei nokkospuskan läpi kannata kiivetä rinnettä ylös. onneksi "lääkerasva" auttoi. loppui kutinat. mutta että aina pitää sattua kuitenkin.
viimepäivinä minä olen keskittynyt lapsiin enemmän kuin aikoihin. miehelläni on ollut kädet maalissa ja naputukset mielessä. tältä näyttää minun päiväpetini. vanhat rentut siinä levällään päiväkausia. aina ehtiessäni leikkelen ja virkkaan. ja äskettäin siinä istuessani. silmät puoliummessa. rupesin miettimään. että jos unelta pitää varastaa aikaa virkkaamiseen, niin ehkä se sopii siirtää ensiviikkoon. minä taidan tunkea rätit pussiin ja kömpiä peiton alle. mies lähtee kuulemma telaamaan vielä yhden kerroksen sinistä vieraskammarin seinään. kelpaa pian kesätytön tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti