enään en muista miten sain tämän liinan omakseni. ehkä se oli kirppis. tai jokin huutonetin kauppa, jonka mukana tämä löysi kotinsa meiltä. en ole erityisemmin mieltynyt siihen. mutta tänään tuli sellainen kesäolo. kun sateen jälkeen luonto niin raikas. mies meren rannalla. lapset nukahtaneet. sellainen valoisa, mukava olo. kesäverho-olo, sanoisin. mutta meillä ei ole kuin lastenhuoneessa verhovaijeri. siinä roikkuu mekkoja. niin piti alkaa silitellä liinoja olkkariin.
sillä mikä on kauniimpaa, kuin laittaa kesää kotiin sisällekin. pihallakin varmasti olisi raikasta, suloista. sellaista alkukesärakkausilmaa. kävellä. tuoksutella. ja sitten palata sisälle juomaan kuppi vihreää teetä ennen unta. mutta nuo pienet tuossa unessa. kuumeisena pienempi. minä pysyttelen sisällä. kuuntelen rakkauslauluja. imen itseeni voimaa.
sillä nyt on aikaa itselle. aikaa ajatuksille. aikaa unelmille. kun mieli on korkealla. viimeviikot olen ollut lähes kivuton. ja se tuntuu hyvältä. ettei minun tarvitse ajatella jokaista askelta. voin ottaa auton ja ajaa lähipaikkoihin. viimeviikolla istuskelin pitkästä aikaa itsekseni kahvilassa. sitä ennen olin käynyt ostamassa juhlamekon. tai löytämässä. en mennyt etsimään.
nämä kukat ovat mummoni kirjomat. lapsena minua harmitti, kun siskoni sai sinisellä kirjotun liinan. ja minulla piti olla ruman vaaleanpunainen. minun mummoni. taitava käsistään. aisti paljon asioita. kattoi kahvipöytää isälleni valmiiksi keskellä yötä. vaikkei ollut tiennyt hänen olevan tulossa. sitä en tiedä, kattoiko useasti turhaan. mutta että aavisti varmaan, miten paljon tulen pinkkiä rakastamaan. kun saisi hetken vielä viettää isoäitini lähellä. niin monesti muistoissa, vaikka kohta puolet elämästäni olen elänyt ilman häntä. mutta että hänen käsiensä jälki, tässäkin päivässä rakastamassa.
1 kommentti:
Ihana kuulla että kivuttomia, parempia päiviä ollut!
Ja sekin että juhlamekko, vaikket etsinyt. Minä ihmettelen juuri, mitä ylihuomenna lasten koulunjuhlaan päälle. En jaksa etsiä, ja kotoa ei löydy.
Lähetä kommentti