unikuviin kulkemista

"kuunvalo kattomme harjalle hohtaa

ilta kun joutunut on.

lepoon on käyneet pikkuisen linnut

aika nyt sinunkin on..."

minä kuulen oman värisevän ääneni laulavan lapseni sängyn äärellä. käsilläni silitän vaaleita haituvia joko otsalle tai otsalta pois. joskus pidän toisesta kädesä lujasti kiinni. laulun tahtiin puristan hellästi ja vapautan. sillä olen huomannut tämän rauhoittavan lasta. olevan liikettä, mutta kuitenkin pitävän lasta itseään paikallaan. lakkaavan pyörimisen. ja sen, miten lämmin käsi vähitellen rentoutuu siinä mukana.

"ken laulusi kuulla voi

tuntee hellyyden

miksi se mieltäs koskettaa

siitä vaikenen..."

laulaessani lapselle luonnosta, hellyydestä, kiintymyksestä. se rauhoittaa minua itseänikin. olenkin joskus ajatellut, että kehtolaulujen sanat ja sävelet ovat vanhempia varten. että malttaisi hiljentyä, pysähtyä lapsen äärelle. että saattaisi lapsentahtisesti lapsen unien portille. rauhoittavaan, turvalliseen uneen. että ei kiirehtisi. että ei tiuskisi. että itse siinä samalla rauhoittuisi. kuuntelisi oikeaa lauluaskelten rytmiä.

"neiti kerttuli tuulta kun odottaa

ja varjonsa pitsisen kohottaa,

tuuli lempeästi kuljettaa

pientä leppäkerttua laulavaa.."

monia satupolkuja lauluissa. pienen tytöntylleröisen mustikat ja mansikat ja se suuri metsän sieni. ystävää etsivä ketunpoika. pilkkumekkoinen leppäkerttu. niin lähellä meitä aikuisia. vaikka lapsen silmissä erilaiset kuvat. näemme kumpikin tavallamme. ujoutta ja rohkeutta. ystävyyttä, yksinäisyyttä. satulaulujen kautta eheytämme mieltämme. eheytämme sydämiämme. jaksaaksemme taas. unimaailman kautta seuraaviin arkipäiviin.

"yö peittää kukkaset maan

ja rauhan tuo tullessaan.

on vaiti lintujen ääni

taas painan uneen näin pääni..."

ja sitäkin monesti mietin. miten pikkuherra tekee samat liikkeet ennen unta. vaikka tiedän, että ennen unta hän kierähtääkin mahalleen. niin silti minä nukuttelen hitaasti. annan levähdellä kylkiasennossa. silittelen. sillä eihän se uni tule pakottamalla minullekaan. sille pitää antaa aikaa. keholle aikaa rentoutua, etsiä asentoa. mielelle aikaa poistaa hälinä ja tapahtumat. ja sitten hiljaa kutsuen, saapuu uni. pienin askelin on sen syliä kohti kuljettava. painettava päänsä unen tuttua, turvallista rintaa vasten.  hyvää yötä.