tämä lämpö. halvaannuttaa. ihmetyttää. ja pölyn kanssa yhdessä se kaataa minut petiin. keijukorva leikkii sillä aikaa kameralla. kuvannut sisältäpäin meidän niin talvikuntoista terassia. olemme tähän asti juoneet kahvimme parvekkeella. nauttineet siellä välipalaa. mutta kun lämpö eteläsuunnassa alkaa tuntumaan liialta, siirrymme terassille.
ja niin minä alan pestä vähitellen terassiakin kesäkuntoon. yleensä kesäisin nautimme ainakin päivällisen ulkona. viikonloppuna muitakin ruokia. se on niin ihanaa, saada istua pihalla. jotenkin siihen rauhoittuukin enemmän. mutta sitä ennen aina urakka. pestä kalusteet. lattia. ja se mukavakin osuus. valita kukkia. pitäisi jonain päivänä poiketa nekin hakemassa. pinkkiä pelargoniaa varmaan taaskin.
ja ihmetys tuota ääntä. molemmat lapset talven jäljiltä alkuun vierastavat ruohonleikkurin kovaa meteliä. mutta minusta se kuulostaa niin tutulta. lomalta ja siltä, miltä tuntuukin. kun paita liimaantuu selkään ja jatkuvasti pitää hakea lasillinen vettä. vesipullot eivät taida enää joutua ylähyllylle tiskikaapissa. talvisin niillä on käyttöä lähinnä automatkoilla. jokaisella omanvärisensä. vauvallekin tilasin jo oman. hän saa keltaisen.
lapsista ihmeellistä jättää kenkiä pois. lyhyet hihat. ei hattuakaan aina. vaikka melkein saisi lämmön takia ollakin. haluttaisi virkata pikkuherralle lippis, jossa olisi vielä kuitenkin narut. saa nähdä millaisen keksin. ja keksinkö kuitenkaan. virkkaamiseen ei oikein pääse kesällä niin hyvin kiinni. kädet hiostuvat. ne samat, jotka ovat nyt mummoiholla puunaamisesta. ja kirpparilta löydettyjen emalikattiloiden jynssäämisestä.
ehkä minä tänään valitsen kauneimmat servetit. sitä ennen pesaisen vielä terassin lattian. katan iltapalan pihalle. kasa lättyjä taitaisi kelvata muulle sakille. jotenkin elämänpiiri ihanasti aina laajenee kesäisin. ihan tässä kotosallakin. vaikka mietin minä sitäkin, miten monta tuntia viikossa vie pelkästään nurmenleikkuu. että pääsisi aikapaljon helpommalla, jos vaihtaisi jalkapallokenttäniitystä asfalttiparkkipaikan. se ei kasvaisi solkenaan sotkevaa voikukkaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti