kerätä lapsuusmuistoja kesästä

palasin tänään ajatuksissani lapsuuteni kesiin. päiviin, joilloin aurinko paistoi. ja opin uusia asioita. nauroin, luotin ja rakastin. vaikka vanhempani varmasti muistavat. etteivät päivät aina oikeasti sellaisia olleet. ja jos ihan totta puhutaan. ei täälläkään. kun katsoin lapsiani. minulla hermot väliin niin kovin kireät. kun miksi ne kengät pitää jättää kaivon kannelle ja juosta sukkasilleen.

meidän parveke on aina lämmin keväisin. siellä on ihana olla. kesällä siellä läkähtyy. aurinko on silloin liian kuuma. ja me siirrymme terassille. oikeastaan se on hauskaa. että on eri ajanviettopaikat eri vuodenajoille. vaikka nykyään parvekekaan ei ole enää parveke. viimekesäisen remontin jäljiltä se on saanut portaat kylkeensä. että kai se on sitten vaan takaterassi. jos totta puhutaan. ja siihen yleensä pyrin.

rakastan näitä vanhan värisiä kuvia. varsinkin tuon pikkuherran viilettäessä kierrätyskeskushousuissaan. ja eemelilippis päässään. jotenkin tuonki rakkaan luonne alkaa paljastua. se taitaa olla sellainen suloinen hönö. tuskin tyhmä kuitenkaan. mutta jotenkin tyhjännauraja silti. ei pyri suorittamaan, olemaan ikäistäänsä vanhemman oloinen, niinkuin siskonsa. tollottaa ja kikattaa.

ja sitä luonnetta on hauska pohtia. jotkut piirteet ärsyttävät itsessä ja lapsissa. usein samat. niinkuin liika kiirehtiminen ja häseltäminen. että sata kertaa ehtii pomppia neiti, ennenku ruoka syöty. ja sitten sitä tajuaa äkkiä laittavansa pyykit kuivariin lasten vielä syödessä. niin moni paha minusta periintyy. eikä se ole aina helppoa. onneksi vastapainona hyväkin. reilu ja rento suhde uuteen. 

ja jos ei tämä pikkumies valloittaisi äitinsä sydäntä, niin olisihan se kumma. miten omia lapsia voi rakastaa niin paljon. se on mielestäni ihan hullua. vaikka ne olis likaisissa vaatteissa. ja räkäisiä. muistan, miten lapsetonna se kaikki vähän kuvotti. toisten "kakaroissa". miten huomasi sen, että kauniissa vaatteissa ja puhtaina ne toisten lapset olivat paljon suloisempia. rakastettavempiakin. vaikka tätä on hävettävää sanoa. mutta ne omat, ja muut läheiset, ei kyllä piiruakaan iletä likaisuus. vaikka puhtaat vaatteet on tietty mukava vaihtaa päälle ja naama pestäkin. ihmeellistä.