kaikki vanhemmat taitavat tietää aamut. kun lapsi herää aikaisin. ja ennenkuin sen saa jatkamaan unia, on omat unet niin pahasti karanneet. että nukkuminen ei luonnistu. ja herääminen on auttamattomasti edessä. meillä oli sellainen aamu. ajattelin ottaa pikkuherran kanssani kävelylle, että nukahtaisi uudestaan. mutta hän nukahtikin pukiessani itseäni. siispä karkasin luontoon ihan yksinäni.
vaikka melkein tunnin tarvoin. kuuntelin lintuja. katselin hymyileviä motoristeja. ihmettelin kukkia. suunnittelin asuntomessualuetta kotinurkille. vaikkei niitä oikeasti ole tulossakaan. ja palatessani muut vielä nukkuivat. aloin leipoa aamupalaksi suolaista piirakkaa. ku kerran tänään menen katsomaan pientä keltaista kukkaa. ja tein kuitenkin tuliaseksi toisen. sitten ettei lounas olisi liian pian. pyöräytin suklaakakkua. siellä se vielä uunissa kohoaa. saa nähdä mitä tulee. ja kala perunasipulisekoituspedillä odottaa uuniin pääsemistään.
tuntuupas tehokkaalta aamulta. sellaiselta, että paljon on ehtinyt. ja samalla siinä nauttinut rauhallisista minuuteista. ei kiire mihinkään. hitaasti ja ripeästi yhtä aikaa touhuta. nyt taidan olla kauneusunien tarpeessa- herään, kun ruoka valmista. kauniita kauneusunia kaikille. sunnuntaina saa ihanasti levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti