maanantai 16. toukokuuta 2011

kasviksia korissa ja kuteita kynnyksille


minä virkkaan. minä leikkaan vanhat liinat muistoiksi. minä teen kynnysmaton. sillä haluan, että aina kulkiessani tunnen kätteni jäljet jalkojeni alla. minä virkkaan siskoani minua lähemmäksi. me istumme sohvalla yhdessä ja virkkaamme. me olemme niin kovin erilaisia kuitenkin. me istumme sohvalla ja virkkaamme. me muutamme maailmaa. toisemme ja omaa.


ja tänään eivät lapset juuri nuku. pientä pätkää vain. ja olisi ihana rauhassa olla. vaikka sainhan rauhassa käydä ruokakaupassa kuitenkin. valkoinen kori täynnä kasviksia. syömme kesäruokia taas. sillä nyt ei palellu ruoka matkanvarrella. sillä nyt ei tarvi syödä niin paljon. jäätelö kyllä yrittää pyrkiä jokapäiväiseen ruokavalioon. mutta minä sanon sille vielä, pysyttelehän vielä. vaikka kuukausi. sitten hellelukemissa olet aamupalani.


tänään ei synny valmista. tänään vain pieniä pätkiä mattoa. jotenkin ruusupuun väreissä. vaikka en tiedä kukkiiko meillä yksikään ruusu tänäkesänä. niin paljon ovat sakset niitä viimesyksynä matalaksi saattaneet. mutta mieheni toi minulle kukkivan tuomenoksan kuitenkin. se on minun kesäni. lapsuuteni lappiskesä. vielä kun saisi kuovin huutamaan. voisi aistia kesän kokonaan. vaikka varpaat jäätyivätkin aamun sateista- nyt silmäni häikäistyvät taas paisteesta.

Ei kommentteja: