maanantai 23. toukokuuta 2011

eläimellinen aamu part two


maanantait ovat erikoispäiviä. erityisen rasittavia päiviä jos jää vain kotiin. erityisen mukavia päivä jos tajuaa lähteä liikkeelle. tummia pilviä leijaili taivaalla. mutta ajattelin taivaan armahtavan meitä. ettei antaisi sadetta ollenkaan. väärässä olin. lähdimme kotieläinpihaan. tässä unkarilainen villapossu.


tässä suomalainen perusneiti. osoittaa sormella toista, sanoo "aasi".  minä en tässä tapauksessa toru. joskus ehkä samasta syystä. oikeat aasit ovat kauniita kuitenkin. eikä niitä loukkaa tuollainen teksti. haluavat vain lisää heinää. lisää heinää. lisää heinää. lisää heinää.


uskomattoman kaunis. ylväs ja rento. tällaisia tyyppejä sais olla enemmänki. ihmisissäkin. ottaisivat mielellään vastaan sen, mitä annetaan. katselisivat uteliaasti uusia tyyppejä. kaataisivat vesiämpärin ilman sen suurempaa numeroa.



ja jos villapossut olivatkin unkarista. yhtä suloisia ainakin nämä suomenlapin porot. vaikka arempia. eivät millään tahtoneet tulla lähelle. niinkuin possut ja lampaat vaikka. tuli mieleen ala-asteen luokkaretki kuusamoon. siellä näitä riitti.


vesisateen katkaistuttua ulkoilufiilistelyn ajelimme kotiin. paljon alle rajoitusten. autonkattoon osuvat suuret pisarat antoivat kesäisen fiiliksen. vaikka sade ei olekaan enään niin mukavaa kuin ennen lapsia. ulkona kun on nyt erimukava käydä päivittäin. mutta nyt ilta. taas paistaa aurinko. sinne siis.


tätä possua katsellessa tajusin miksi sikoja niin monesti miehiin verrataan. se osasi totisesti nauttia elämästä ja auringosta, vaikka lauma lapsia ympärillä. tällaiseen rentoiluun kun oppisi itsekin.

Ei kommentteja: