tää outoa on.
tätä ymmärrä en.
kuka syönyt on koukkujani?
mistähän löytäisin sen lurjuksen,
ken piilottaa mun rasiaani?
onneksi kodistamme on löytynyt jo 2 koukkua. yksi sellainen kolmipuolonen oli juossut sohvan alle. mies sen sieltä löysi. ku ymmärsi kiintymykseni virkkuukoukkuihin. ja tänään etsiessäni löysin yhden kutosen. oli askartelupöydällä kaiken muun seassa. siellä oli tämä musta lankaki. tai monta muutakin, mutta tämä on paras kutoskoukkuihin. niinpäs valmistin sitten pari purnukan kantta.
nämä on virkattu ensin ympyräksi peltikannen kokoiseksi. sitten pari kertaa vain kiinteitä silmukoita lisäilemättä enää lisösilmukoita. ja sitten pylväillä kerran ympäri. tein joka toiseen pylvään. ja ylhäällä aina ylimääräinen silmukka. näin syntyi nauhakuja. sitten liimaa peltikanteen, sen päälle hattu. annetaan kuivaa. pätkä kaunista nauhaa. rusetti. ja tyhjät suklaamunankuoret saivat arvoisensa säilytyspaikan. toivotaan, että ennen joulua nämä rasiat olisivat jo tyhjinä. pääsisivät piparikäyttöön.
että kiitos ystävät. munankuorista. sekä alkuperäisestä ideasta, jota muokkasin mieleni mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti