lauantai 21. toukokuuta 2011

mummulafiilistelyä


ostin tänään kirpparilta itselleni puisen kaulimen. se on minulle merkki. muistutus siitä, mihin elämässäni juuri nyt pyrin. yksinkertaisuuteen. luonnollisuuteen. toimivuuteen. se on yhtä aikaa askeettinen ja kaunis. vuosikausia tällaisia on ollut. ja varmasti vielä pitkään on. hyvää ja toimivaa ei kannata vaihtaa. ja minä haluan upottaa jalkani syvälle maahan. niinkuin taiteellisessa päättötyössäni oli nimenä. syvällä maaperässä tähdet.


tein olkkariimme pienen levähdyspaikan. sellaisen missä ajatus lepää ja elää unelmaa. kotimme taitaa muutenkin elää suurta muutosta. sillä haluan mummolafiilistä. sisälle ja ulos kannetaan jatkuvasti jotain. olisi ihana ehtiä enemmän. nopeammin. mutta se ei kuulu silti ajatuksiini. parhaat asiat syntyy hiljalleen. kypsytellen. vahingossakin. minulla ei ole suuria suunnitelmia. ei valmiita malleja. minä luotan sattumaan kuitenkin.ja jotenkin tuntuu, että sattuma on minun puolellani. 

äskettäin kävimme perhesaunassa. pikkumies pitkästä aikaa löylyissä mukana. tällaiset rauhalliset koti-illat on ihania. vaikka kiirettä ja touhua onkin ollut koko ajan. mutta tuli sellainen olo. että tällaisia olivat lapsuuden lauantait. rentoja ja mukavia. ilman kiirettä touhukkaita.

Ei kommentteja: