sunnuntai 22. toukokuuta 2011

kun vielä vähän kasvaisimme


voi noita ihania rakkaita. ilo niin pienessä. liian suurissa kumppareissa. että onko se edes pieni ilo. jos liian suuri. yhdessä odottavat jo kesää, joka on vuodenpäästä. tai kahden. sellaisia nuo ihanat ovat. vaikka oikeesti vaan tässä. enimmäseen. tulevissa ajatuksissa ystävät ja läheiset. menneissä paikat ja ihmiset. 

ja hassua kerrassaan. että valmiiksi molemmille jo kumpparit. miten voisikaan itse iloita liian isoista vaatteista. ajatella, minä kasvan vielä. pienemmistäkään ei tule onnellista fiilistä. mutta siitä ilo kuitenki. ku soitin pianoa. neiti huusi: tuu isä kuuntelemaan. tänne sohvalle. äiti soittaa. vaikkei minusta koskaan konserttipianistia tullutkaan. täällä riitän kyllä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

vaikka nyt uni painaa silmää ja viikko vielä on edessä niin kyllä kuitenkin musiikki oli hyvää.

Larppa Aliisa kirjoitti...

musiikki on niin lähellä unta. että väliin sillä voi korvata suurtakin unettomuutta.