ottaa haltuun. hallita. pitää omanaan. omistaa. luopua. pitää tarpeellinen kuitenkin. hyväksyä. ja antaa tuulen tuntua korvissa kuitenkin. kulkea turhien kipujen sydämen ja korvien ohi. oppia elämään kaiken sen keskellä, mitä elämä on.
ei se seinä ole vastassa. sen on edessä pitämässä rajaa. niinkuin eilen miehelleni sanoin. ei tilaa ole olemassa ilman rajoja. ei toiselle voi antaa tilaa antamatta rajoja. sillä äärettömyydessä ei ole rajoja. siksi sinne ei muodostu tilaakaan. siellä leijutaan vain. ja siellä voi olla paha mieli. yksinäisyyskin.
minun ei pitäisi miettiä liikaa. pitäisi nähdä se, minkä näkee. ja antaa sitten mennä. mutta joskus se on vaikeaa. kun maassa, johon sormeni upotan. unelmoiden. sinne on talletettu toisten muistot. syvälle. eikä niistä haluttaisi luopua. vaikka eihän muistoja voi viedä kuitenkaan. pelottavuudessaan ne silti nousevat muutoksessa. ja jos se kaikki on vielä kesken. käsittelemättä. se kipu sitten laajenee. laitetaan eteenpäin.
sellaisten asioiden vuoksi yöni ovat usein levottomia. ja mietin paikkaa meren rannalla. sellaisella autiolla luodolla. jonne ei kenenkään askeleet koskaan ennen. eikä kyyneleet haittaa. ne puhdistavat minua ja muistuttavat siitä. että tärkeintä on silti pitää itseään hyvänä kuitenkin. ettei väsyisi taakkoihin. sillä kaikilla omansa. eikä toisen omaa voi kantaa kuitenkaan. hymyn voimaksi tuoda vain. toisen taivalta helpottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti