joitakin asioita elämässämme vain on. siinä sivussa. sen vertaa enempää ne saavat huomiota. kunhan ovat vain. näitä meillä kasvoi kotonakin. äidin mielestä niin helppoja. ku oltiin kesät pois kotoa. ja nyt sitten omankin kodin pihalla. valmiina. tuskin olisin valinnutkaan. olen aina pitänyt rumina. ehkä silti noiden paksujen lehtien takia. ei oikein kukat pääse esille.
ja niinkuin tiedätte. joskus pitää kulkea kauas. että näkee lähelle. olimme kerran suvun naisten kanssa kaunasissa. ku pikku-ukko oli ilmoitellut tulostaan. ja siellä ylimakeiden leivonnaisten kahvilassa. he olivat laittaneet näitä maljakoihin. ja voi, miten me ihastelimmekaan. tänään hain pihastamme yhden tuomaan iloa tähän sairastaloon. koko perheen voimin tai voimattomuuksin vietetty päivä sängyssä. nyt jo sumeus kadonnut katseista. huomenna nautimme toipilaspäivästä ja katamme pihalle.
2 kommenttia:
Sinä sitten osaat ilahduttaa pienillä asioilla, oikeaan aikaan. Mielläkin on kotipihassa noita kukkia, pitääpä antaa vinkki äidille. Niin kaunis maljakossa. Oikein ihanaa kesää sinulle ja kaikille teille. Jospa tänä kesänä vuoden hypyn jälkeen pyöräiltäisi Rikun kanssa teidän kaunista kotia ja sen ihania pieniä yksityiskohtia ihastelemaan.
sinä se sitten osaat aina olla niin kannustava, kiitos ulla! tervetuloa oikein paljon!!!!
Lähetä kommentti